Minä ja mun naurettavat pelkoni!

Tähän alkuun mun on heti todettava, että mä koen virtauskokemusta lukiessani psykaa! Menetän ihan kokonaan ajantajun, keskityn vaan ja ainoastaan psykan lukemiseen ja se on just sopivan haastavaa ja tavoitteellista lukea sitä! Ai että, miten mä tykkäänkään siitä :) Nautin siitä! Aiai.

 

Jep. Mutta niin, viime yönä tuli taas huomatuksi mun hölmö pelkoni. Mä juu kyllä tiedostan, että se on ihan höhelöä pelätä sellaista mihin ei ole syytä, mutta en voi siltikään sille mitään.

Mä pelkään pimeää! Mä pelkään, että jostain mun kaapista tulee joku hirvee juttu tai sängyn alta. En pysty pitämään kättä tai jalkaa peiton ulkopuolella, koska pelkään että joku nappaa niistä kiinni. Se on muuten jännä, miten peiton alla oleminen tuntuu niin turvalliselta, vaikka eihän se nyt oikeasti miltään hirviöiltä tai muilta ölliäisiltä suojaa. Jos sellaisia siis jossain sängyn alla tai kaapeissa piileskelisi. Kaiken lisäksi elokuva Black Swan on saanut mut pelkäämään valojen sammuttamista. Siinä elokuvassa on kohta, jossa se päähenkilö Nina laittaa keittiön pimeäksi ja sitten sieltä pimeydestä kuuluu joku kuiskaus "Sweet girl". Ja kun se laittaa valot takaisin päälle, siellä huoneen nurkassa on joku hirveen näkönen olento. Ja tästä syystä mä pelkään joka kerta, kun oon käymässä nukkumaan ja pistän valot pois päältä! Mä pelkään että joku öllikkä siellä mun huoneen nurkassa alkaa jotain kuiskimaan. Hui. Nää ajatukset mua vaivaa ennen nukkumaanmenoa välillä niin, että en meinaa saada unen päästä millään kiinni. En mä varmaan pysty ees koskaan muuttamaan yksin tän vuoksi, koska aina kun mua pelottaa mä tarviin jonkun ihmisen äänen, mikä mut sitten palauttaa maan pinnalle. Useimmiten ainakin. Mutta kuka mulle sitten ikinä vastaisi kotona, kun muuttaisin yksin? Ei kukaan. Oon vähän höpsö, tiedän.

Tän lisäksi mä pelkään myös ilmapalloja. Ne on ihan hirveitä! Oikeastaan mä pelkään niissä sitä, että ne räjähtää. En mä pysty olemaan normaalisti missään, missä on ilmapalloja. Onneksi tää pelko nyt on alkanut jo vähän laantumaan, mutta ei se kokonaan oo lähtenyt mihinkään.

Tarvitsisin varmaan jotain käyttäytymisterapiaa sekä mun pimeyden pelon että ilmapallopelon hoitamiseen.

Tää ajatus munkin pitäisi sisäistää!

 Mulla on tässä viime aikoina muutenkin ailahdelleet tunteet miten sattuu. Se johtuu varmaankin siitä, kun stressaa koko ajan kirjoitukset. Mutta tänään just aloin miettimään, että ei oo enää kun vajaa kuukaus niin kaikki tää ahertaminen on ohi ja alkaa pääsykokeita varten ahertaminen! Aika menee vaan niin äkkiä.

Tämä manatee tässä kuvaa hyvin mun viime päivien tunnekirjoa.

Sain eilen myös kuulla ihanan jutskan! Hurts tulisi esiintymään Ruisrockiin 5.7. Ois ihan mahtavaa päästä sitä katsomaan, mutta saa nyt sitten nähdä että onko rahaa lippuihin ja saisinko sinne edes seuraa mukaan.

Tähän loppuun mä jaan vielä pari kuvaa. Sitten lähden takaisin psykan pariin, heippalihei!

Niin hyvää mehua namnam!

Oltiin tässä pari viikkoa sitten katsomassa Piin elämä 3D:nä.

Minä ja hassu kaverini Vikilii.

Iiinan syntymäpäiväjuhlat ja kuningaskavereita!

Teijan Iinalle tekemää herkkukakkua ja Idan ja mun tekemiä mokkapaloja.

Tiistaina päätin tehdä kasan lettuja, hyvin ne sitten meni kaupaksi!

 Ps. Musta on ihanaa kun tulee kevät, aurinko paistaa ja lumet sulaa! Ihanaa kun ulkona on aurinkoinen kevätilma ja kuuntelen tässä Jason Mrazia, ne sopii hyvin yhteen. Kevättä alkaa tulemaan rintaani. Mukavaa :)

Moi

Otsikko on tylsä, koska oloni on tylsä.

 

Ehkä mä en vaan kestä, kun asiat ei meekkään aina niinkun elokuvissa ja aina ei oo hyvä olla. Ehkä mä en jotenkaan ymmärrä (en nyt ihan tota sanaa hae mut en keksi parempaakaan) sellaisia ihmisiä, joilla ei aina mee hyvin. Sellaisia ihmisiä, jotka ei ees viitsi sitten esittää muille, että menis hyvin. Ehkä mä olen sellainen teennäinen ihminen. En tässä nyt todellakaan tarkoita sitä, että aina pitäs olla ihan onnessaan ja hihhuloida ja mikään ei sais mennä ikinä pieleen. Mä tarkotan sitä, että vois ees yrittää. Yrittää toisen vuoksi. Mä nimittäin teen niin aika harmittavan usein. Ehkä tää tunne johtuukin siitä, että mä oon kateellinen sellaisille ihmisille, ketkä näyttää oikeet tunteensa eikä koita peitellä niitä. Mä nimittäin tunsin äsken hetkellisesti ehkä jopa vihaa, mutta nyt se alkaa laantua. Kaiken lisäksi mua vielä harmittaa, koska olen sitten itse niin tyhmä enkä anna toisen tuntea tunteitaan ja purkaa niitä. Tunteiden purkaminenhan on ihan tervettä. Voi että kun sais jotain asioita tehtyä toisin.

 

 No, asiasta kukkaruukkuun. Eilen oltiin ystävättärien kanssa tanssimassa Lahden yöelämässä. Kieltämättä oli ihan hauskaa. Aikaisemmin päivällä mulla oli myös työhaastattelu, joka mua aiemmin niin kovin jännitti. En osaa kyllä yhtään sanoa, että miten se meni. Tai no hyvinhän se meni, mutta en halua elätellä liikoja toiveita.

 

Taidan mennä nukkumaan. Ei tää hereillä murehtiminen nyt asioita paranna yhtään. Olo on ikävä. Heihei.

 

 

Kuulumisia

No tähän viikkoon on kuulunut hurjasti liikuntaa!

Maanantai:

1h kahvakuula

Tiistai:

Gymstick/kahvakuula 1h

Vatsapakarastep 45min

Syvävenyttely 30min

Keskiviikko:

50min kävelyä, reilu 6km

1h tanssia

Torstai:

Vatsapakarastep 1h

Ja olo on ihana! Voi että mä rakastan liikunnoimista, varsinkin kun se on alkanut nyt tuottamaan vähän tulosta :) Vielähän tässä on viikkoa jälellä (jeejee), mutta huomenna mä aattelin kyllä pitää ihan lepopäivän.

Mulla on huomenna nimittäin työhaastattelu! Kausalan Matkakeitaalla. Jännittää jo nyt ihan hirmusti, tää on ensimmäinen kerta kun edes menen työhaastatteluun. Ja mä niin toivon, että saisin sen paikan Matkakeitaalta. Se olisi aivan ihanaa. Huihui tänä yönä en varmaan hirveesti nuku, kun oon niin kova jännittäjä.

Mä oon myös lukenut psykaa. Mitään muuta en oo kirjotuksiin sitten lukenutkaan. Viimeinen kirja on menossa, sitten ajattelin lukea ne kaikki vielä kerran ja samalla tehdä muistiinpanoja ja sitten vielä kertailla muistiinpanoista ja psykan kertauskirjasta. Ja jos näiden jälkeen jää aikaa, niin luen myös sosiaalipsykologiaa. 

Psykaan mä siis ajattelin nyt kirjotuksissa panostaa, ja ehkä ranskaan. Noi kuuntelut on vaan nyt ihan masentaneet mut, en tiiä jaksanko panostaa enää edes ranskaan. Äikkä nyt saa mennä miten menee ja enkusta en osaa sanoa yhtään. Kuuntelu meni ainakin huonosti. Mä en edes halua tietää niitä alustavia pisteitä, haluun tietää vasta sen lopullisen arvosanan mikä sieltä tulee (jos edes sitä). Voi että. Psyka on kyllä niin mun intohimo ja suuri haaveeni on päästä opiskelemaan psykologiaa yliopistoon, niin mä todellakin toivon että siitä psykasta tulisi edes E.

Oltiin kunnon turisteja eilen Kouvolassa!

Eilen ei Suken kanssa haluttu mennä kotiin tanssin jälkeen, joten me lähdettiin Kouvolaan! Sinne tapaamaan jotain Suken ystävää. Oli kyllä hirveen hauska reissu, musa pauhas koko matkan ja laulettiin ja höpistiin kaikkea. Tällasia spontaaneja jänniä juttuja mä oonkin kaivannut, teki tosi hyvää! Ja oli ihana viettää aikaa ystäväni kanssa :) Ja Kouvolakin oli aika jännä paikka. Ja olen tosi ylpeä ittestäni, kun osasin sinne ajaa. Hurraa, hurraa! Tunti hengailtiin siellä Kouvolassa ja klo 23 oltiinkin sitten jo kotona Nastolassa. Ollaan aika supereita.

Siinä me :)

...ja he juhlivat elämänsä onnellisina loppuun asti

Oli potkiaiset ja oli penkkarit. Hirmukivaa oli. Kakkoset oli järjestäneet meille tosi kivat potkiaiset, oli kaikenlaista tekemistä.

Tässä kuva poikaystävästäni ja minusta, oltiin Prinsessa Ruusunen ja Prinssi Phillip.

Oltiin kyllä aika ihania

 Mielestäni asut olivat tosi onnistuneet :) Minä etsin mekon mallin netistä ja teetätin sitten tutulla ompelijalla. Ompelija teki myös sitten tuollaiset ihanat ruusut mekkoon ja mun tukkaani. Hiustenpidennykset sain ystävättäreltäni ja ihastuin niihin sen verran että taidan ostaa ne häneltä omakseni hintaan 80e.

 Prinssi Phillipin vaatteet oli aika helppo löytää. Poolopaita ja vyö olivat Antonin omia, toppi ja leggingsit ostettiin halvalla Ginatricotista. Viitan teki samainen ompelija, kuka minullekin ompeli mekon. Ja kruunu tehtiin niin, että ostettiin Tiimarista tuollaista kultaista aaltopahvia, leikattiin siihen sahalaita ja niitattiin sitten kruunin malliseksi. Ihan onnistuneet asut minusta kyllä :)

Siinä Autot! Ja Irvikissa! Tosi ihanat asut :) Autojen asut tytöt vielä tekivät ihan itse.

No siellä me ollaan rekassa ja karkkia lentää. Oli kyllä unohtumaton kokemus. Loppumatkasta tuli kyllä vähän vilu.

Tässä ystäväni Suke - Hullu Hatuntekijä. Ihan mahtava asu! :)

 Oli kyllä mukavaa. Nyt alkaa pikkuhiljaa tämä meidän abien yhteinen taival lukiossa olla ohitse. Tää on ollut varmaan elämäni parasta aikaa :)

Nyt lähden katsomaan pian vanhojentansseja. Näihin tunnelmiin, heihei!

Enkun kuuntelu

Noh niin. Suorastaan semisti vee ituttaa tämä tämän päivän enkun kuuntelu :) Itsellänihän jäi varmaan viisi monivalintakohtaa vastaamatta, koska ajattelin että viimeisen kahdeksan minuutin aikana kerkeäisin ne täyttämään mutta se koko kahdeksan minuuttia menikin siihen kun täyttelin avojen aukkoja. Sitten yhtäkkiä opettaja sanoi, että aika on nyt päättynyt ja papereihin ei enää kirjoteta mitään. Mä siinä vielä äkkiä viimeistelin niitä avoja järkeviksi lauseiksi ja myöhemminhän vasta tajusin, että mulla oli monivalintoihin jäänyt aika monta kohtaa vastaamatta. Lievästi hieman ärsyttää. Vihaan kuunteluita. Tän päivän kuuntelun jälkeen vihaan vielä vähän enemmän. Onneksi niitä ei enää kauaa tarvitse kuunnella.

Pakko nyt tänään tässä muutenkin avautua tästä enkusta yleensä. Lukioon tullessa halusin enkusta saada vähintääkin sen L:n, jos ois vielä joku sitä parempi niin vaikka sen! L:n toivominen jatkui vielä n. viisi lukion englannin kurssia, mutta sitten toivoni alkoi hiipumaan. Huomasin olevani oikeastaan ihan huono, aloin saamaan kokeista huonompia kuin mihin olin tottunut ja kuunteluista myös. Vaivuin epätoivoon eikä mua jaksanut enää kiinnostaa. Tämä on jatkunut tähän asti. Ennen enkun preliä ajattelin että kunhan mä nyt saan edes ylppäreistä M:n, mutta prelistähän sain sitten C:n. En kertakaikkiaan ymmärrä että miten musta on tullut näin huono. Ja pakko mun on tulla tänne tästä avautumaan, koska jos yritän jollekin kertoa näistä mun tuntemuksistani niin vastauksena on, että ne arvosanat mitä mä saan vastaa vaan osaamistani. Ehkä niin, mutta se ei oikein lohduta. Mua oikeasti nimittäin häiritsee tämä, että miten musta on tullut tällainen. Ennen mä luulin osaavanikin jotain. Olishan mun asenteessakin toki parannettavaa; huonot arvosanat saa mut vaan lannistumaan ja en sitten jaksa tästä syystä yhtään niihin panostaakaan. Eikä tätä tilannetta paranna yhtään sekään, että mulla on hieman normaalia huonompi itsetunto. Oikeastaan aika paljonkin huonompi. Eli tällaista noidankehää tässä kierrellään.

Huomenna on vielä ranskan kuuntelu. Kauhulla sitä odotellessa.

Uusi blogini

Juu, elikäs aloitan tän uuden blogin tässä nyt kun kovasti tuntuu että on johonkin aina pakko päästä purkamaan ajatuksiani. Kirjoitin blogia aikaisemminkin, sillä ei oikeastaan lukijoita ollut ollenkaan ja turhauduin sitten kun en jaksanut kirjoittaakaan.

Ajattelin nyt tänne taas alkaa kirjoittelemaan, kertomaan abiturientin elämästä, kivoista ja ei-niin-kivoista asioista.

Tässä on nyt juuri alkanut kevään ylioppilaskirjoitukset viime perjantaina tekstitaidon yo-kokeella. Se meni ihan hyvin, mutta kauhulla odotan huomisen enkun kuuntelua ja ylihuomisen ranskan kuuntelua. Kuuntelut on mulle mielettömän vaikeita. Olisi paljon helpompaa kuunnella esimerkiksi jos näkisi puhujan samaan aikaan, minun on silloin helpompi keskittyä. Mutta kuuntelussa ei nää puhujaa, joten mä en silloin tiedä mihin pitäisi keskittyä, pitäiskö lukea niitä kysymyksiä vai pistää silmät kiinni vai vaan katsella seinille. En pidä kuunteluista yhtään.

Urheilen myös aika paljon. Rakastan urheilua ja oikeastaan poikaystäväni ja ystäväni E ovat motivoineet minut liikkumaan. Tavoitteeni on päästä kesäkuntoon 2013, ja aika hyvin se on mielestäni onnistumassakin kahvakuulan, vatsapakarastepin, tanssin ja kaiken muun avulla.

Keskiviikkona meillä on potkiaiset ja torstaina penkkarit. Teemana meillä on Disney ja minä olen Prinsessa Ruusunen ja poikaystäväni on prinssini. Tänään hain mekkoni ompelijaltani ja siitä tuli aivan ihana! Lisäilen tänne sitten kuvia penkkareiden jälkeen. Samalla ompelijani ompeli myös poikaystävälleni viitan, siitä tuli myös ihan mainio. Penkkaripäiväksi ei myöskään ole luvattu onneksi kovia pakkasia, mutta onhan siellä rekan kyydissä silti varmaan aika kylmä.

Pitäisi tota englantia varmaankin vielä lukea, ainakin sanoja. Muusta nyt ei varmaan ole enää hyötyä, en tiedä onko siitä sanojen lukemisestakaan.

Mutta tällaista avautumista ja pohtimista ja höpöilyä on siis tiedossa. Jos kiinnostaa niin liityhän lukijaksi, se olisi ihan kiva!